sunnuntai 13. marraskuuta 2016

Sano muikku!

Valokuvauspäivä! Tätä on odotettu!
Aamulla ovikello soi ja ovesta astuu sisään pieni poika äitinsä kanssa nenä ja posket punaisena kipakan pakkasen ansiosta. Toppahaalarin alta ilmestyy tyylikäs pieni mies rusetti kaulassa. Ovikello soi uudestaan ja päiväkotiin saapuu toinen toisensa perään pieniä ihmisiä parhaimpiinsa pukeutuneena. "Muista hymyillä!" huikkaa eräs äiti vielä ovelta. Kirjaan ylös kaikki ohjeistukset vaatteista ja hiuksista, että kaikki on varmasti viimisen päälle.

Aamupala alkaa. Kärryssä puurokattila ja hilloa. Puuro, hillo ja hienot vaatteet eivät kuulosta hyvältä yhdistelmältä, joten aloitan laittamalla ruokalaput niillekin, jotka eivät sitä normaalisti tarvitse ja yritän selittää, miksi sidon kolme vuotiaan kaulaan sinistä vahakangaspalaa. Käärin vielä varmuudeksi hihat kainaloon asti. Osalta nappaan päälimmäisen paidan aamupalan ajaksi pois ja osalle haen lokerosta fleecetakkeja suojaksi. Aamupala sujuu mukavasti ja lapset saavat päivän tärkeimmän ateriansa. Pieni kaksi vuotias päättää yhtäkkiä, että vatsa on täynnä ja alkaa kammeta itseään alas tuolilta, vaikka osittain syöty puurolautanen on vielä kaulassa olevan ruokalapun päällä. Ehdin napata lautasen ennen vahinkoa ja alan korjata astioita pois pöydistä tarkkaillen samalla, ettei kukaan pyyhi sormeen tarrautunutta margariinia houhuihinsa. Isompi poika lähtee kuljettamaan tottuneesti, vaikkakin vielä pienin huterin käsin puurolautasta, lusikkaa ja maitomukia samanaikaisesti kärryyn. Totean muulle ryhmälle, että tänään teidän ei tarvitse tuoda itse astioita vaan aikuinen siivoaa jäljet.

Aamupala on ohi ja kuvaus lähestyy. Napitan kauluspaidan, korjaan prinsessakampaukset, vaihdan vaipan ja tarkistan vielä listasta, että kaikki on juuri niin kuin pitää.
Jännitys tiivistyy! Nyt se alkaa! Pienet jännittyneet mutta innokkaat ihmisenalut kiipeävät portaita yläkertaan. Salissa välkkyy salamavalot. Ketään ei pelota. Asetutaan penkille istumaan. Takarivi asetellaan seisomaan penkin päälle. Eturivi istuu. Pari lasta kuuliaisesti istahtaa takarivin penkille, koska niinhän penkillä kuuluu tehdä. Siinä ei kuulu seistä. Lopulta kaikki saadaan paikalleen.
-Muistakaa, nyt ei saa kaivaa nenää!
-Älä istu siihen. Nousetko seisomaan.
-Noniin valmiina!
*Räps räps*
-Eiei älä vielä mene mihinkään!
-Otatko sormet pois nenästä.
*Räps räps*
-Ei älä istu. Nouse seisomaan
-Ota kiltti sormet pois suusta
*Räps räps*
-Sanokaa siili!
-SIILI!
*Räps räps*
-Hyvä! Se on siinä. Sitten yksittäiskuvat.
Kameran eteen oli kiva päästä! Mukava täti tai setä hassutteli ja sateenvarjot välkkyivät.
Niin tosiaan..ne valkoiset sateenvarjot. Ne vasta olikin sitten mielenkiintoisia! Photobomb kuvia meinasi tulla useampikin, kun kuvausrekvisiitat houkutteli taaperot valkokankaalle juuri, kun kaveria ollaan kuvaamassa. Meinasi siinä selfietkin räpsyä kun kuvaaja erehtyi pari kertaa laskemaan kameran lattialle vartioimatta. Taloudellisilta vahingoilta kuitenkin vältyttiin ja jokainen lapsi saatiin kuvattua.
Kaikin puolin jännittävä päivä takana ja nyt ei muuta kun odottelemaan kuvien valmistumista.  

Muistakaa hymyillä!

perjantai 11. marraskuuta 2016

Talven iloja

Talvi tuli rytinällä! Sen taisi huomata lasten lisäksi myös autoilijat ja vr.  Meille se ainakin oli ihana yllätys!
Ne hämmästyneet ja uteliaisuutta täynnä olevat lasten kasvot olivat mahtavaa katseltavaa. Pimeys ja kurahousut ovat poissa ja lapset intoa täynnä.


Keskiviikkona, kun lunta oli satanut jo kolme päivää putkeen, päätimme unohtaa lumileikit hetkeksi järjestää lapsille elokuvateatterin saliin ja jäimme loppupäiväksi sisälle. Ohjelmassa oli Ryhmä Hau.

Isänpäivätapahtuma oli menestys. Qr-koodit olivat hauskaa vaihtelua ja saimme hyvää palautetta. Oli ilo katsoa lasten ja isien puuhailuja. Ja kiitos kun osallistuitte!
Oikein hyvää isänpäivää!